Kaikki alkoi radiopuhelimista 1900-luvulla. Radiopuhelimia käytettiin muun muassa toisessa maailmansodassa apuna kommunikoinnissa. Ensimmäiset matkapuhelimet olivat niin kookkaita, että ne täyttivät auton koko tavarasäilön ja olivat vaikeita kantaa mukana. 1950-luvulla alkoi matkapuhelinten suunnittelu myös siviili-ihmisille. Ensimmäiset kädessä pidettävät matkapuhelimet ilmestyivät vuonna 1973. Ruotsissa avattiin vuonna 1960 MTA, joka oli ensimmäinen osittain automatisoitu autopuhelinjärjestelmä. Muutama vuosi tätä myöhemmin markkinoille tuli MTB, joka oli MTA:sta modernisoitu versio, jonka toiminta perustui transistoritekniikkaan.

Vuonna 1971 Suomeen rantautui ARP. Tämä tarkoitti käsivälitteistä Autoradiopuhelinverkkoa. ARP-verkko saavutti suuren suosion suomalaisten keskuudessa. Martin Cooper, joka tunnetaan Motorolan tutkijana ja johtajana, kehitti ensimmäisen kädessä pidettävän matkapuhelimen. Motorola ja Bell Labs kävivät keskenään kovaa kilpailua matkapuhelimen kehittämisessä.

Vuonna 1973 Cooper kehitti ensimmäisen kädessä pidettävän matkapuhelinmallin. Tuotetta alettiin kutsua nimellä Motorola DynaTAC. Motorola on merkittävin uranuurtaja matkapuhelintekniikan historiassa. Erityisen suuren suosion sai Motorolan vuoden 1996 malli, Motorola StarTAC.

Matkapuhelimet maailmalla

Vuonna 1979 Japanissa avattiin ensimmäinen automaattinen matkapuhelinverkko. NTT rakennutti Tokion alueelle ensimmäisen sukupolven matkapuhelinverkon, jota kutsutaan myös nimellä 1G. Verkko laajeni nopeasti kattamaan lähes koko Japanin, ja se oli ensimmäinen maanlaajuinen 1G-verkko koko maailmassa.

Pohjoismaissa avattiin Japanin innoittamana vasta vuonna 1981 NMT-verkko. NMT-verkko toimi aluksi Norjassa, Ruotsissa, Tanskassa ja Suomessa. Saudi-Arabia avasi samaisena vuonna oman NMT-450 -verkkonsa. NMT-verkko mahdollisti roamingin eli puhelimen käytön myös ulkomailla. Yhdysvalloissa ensimmäinen 1G-verkko avattiin vuonna 1983.

Toisen sukupolven 2G-verkko otettiin käyttöön vuonna 1991. 2G-verkko on käytössä vielä tänäkin päivänäkin. Käyttöön otettiin digitaaliset GSM-matkapuhelinverkot. Tämä tarkoitti myös Suomessa kilpailun kasvamista matkapuhelinmarkkinoilla. Aiemmin matkapuhelinmarkkinoita hallinnoivat Tele NMT450 ja NMT-900.

Vuonna 2001 Japanissa avattiin ensimmäinen kolmannen sukupolven 3G-verkko, joka perustui WCDMA-standardiin. Tänä päivänä 3G-verkkojen ominaisuuksiin kuuluu muun muassa nopeat datayhteydet. Nämä yhteydet on toteutettu HSDPA- ja HSUPA-tekniikoilla, ja ne tunnetaan paremmin nimillä 3.5G, 3G+ ja turbo 3G.

Matkapuhelinten kehitys alkaa kukoistaa

Kännyköiden alkutaipaleella matkapuhelimissa ei ollut monia malleja samanlaisella perustekniikalla. Varhaisimmat matkapuhelinmallit olivat kiinteitä ajoneuvoon asennettavia kokonaisuuksia. Nämä matkapuhelimet käsittivät yleensä radio-osan ja luurin, joka asennettiin kojelautaan. NMT-verkon myötä puhelimen pystyi myös ottamaan mukaansa. Puhelin oli salkkumallinen, ja sisälsi sekä radion, akun että luuriosan.

Kädessä pidettävien matkapuhelinten myötä alettiin myös luoda toisistaan erilaisia matkapuhelinmalleja. Alussa suurin osa matkapuhelimista oli joko suorakaiteen muotoisia tai läppätyyppisiä, joissa oli auki käännettävä kansi. Yhdysvalloissa ulosvedettävä antenni oli aluksi pakollinen ominaisuus.

Matkapuhelinten valmistukseen on kautta aikojen käytetty erilaisia robotteja ja automaattisia tuotantolinjoja. Maailman johtavimpiin matkapuhelinten valmistajiin lukeutuvat suomalaiset JOT Automation ja Elektrobit. Suomi pysyi 2000-luvun alkuun asti kärkisijoilla yhtenä maailman merkittävimmistä matkapuhelinten valmistusmaista. Tänä päivänä niiden valmistus on keskittynyt pääasiassa Itä-Aasian maihin, joissa valmistaminen on edullista.

Kansainvälisen televiestintäliitto ITU:n tutkimusten mukaan maailmassa oli noin 4,6 miljardia matkapuhelinliittymää vuonna 2009. Samaisena vuonna markkinatutkijayhtiö Wireless Intelligence selvitti, että matkapuhelimen käyttäjiä oli jo yli neljä miljardia.

Nokia kännykkämarkkinoiden edelläkävijä

Nokia saavutti suuren suosion 1990-luvulla ja oli kansainvälisesti tunnettu ja merkittävä valmistaja, sekä matkapuhelinten muotoilun edelläkävijä. Yhtiö ryhtyi pienentämään mallejaan pikkuhiljaa, ja ensimmäinen trendikkäämpi malli oli Nokia 1011. Tänä päivänä mallia pidettäisiin kookkaana. Nokia 1011 oli ensimmäinen GSM-puhelin, joka oli massatuotettu. Seuraavat tulokkaat olivat mallit 2010 ja Nokia 2110. Puhelimeen oli tässä vaiheessa jo mahdollista vaihtaa kuoret. Näistä päivitetyt mallit olivat 1630 ja 8110, jota leikkimielisesti kutsuttiin myös banaaniksi.

Pian Nokia toi jälkeen markkinoille uuden mallin, 5110-puhelimen. Tässä mallissa kuoret olivat todella helposti vaihdettavat. Tätä seurasi luksusmalli, 6110, ja pian sen jälkeen kaksitaajuuspuhelin 6150, joka toimi kummassakin, GSM 900- että 1800-verkoissa. Seuraava uusi tulokas oli 7110-malli, jossa oli ns. peukalopyörä. Seuraava malli oli 6200, jossa oli sisään asennettu antenni, ja se oli varustettu Bluetooth-ominaisuudella. Tämän jälkeen kehiteltiin huonommin menestyneet 8210- ja 8850-mallit. Titaanikuorinen 8920 seurasi näitä kahta mallia.

Kohti nykypäivää

Tänä päivänä GSM-puhelin on matkapuhelinten perustyyppi. Puhelin on tarkoitettu pääosin soittotarkoitukseen, ja sillä voi myös kommunikoida tekstiviestein. Nykyään mallit ovat yleensä kaksi-, kolmi- tai jopa nelitaajuuspuhelimia. Käyttäjän on mahdollisuus valita monesta eri taajuusalueesta.

Vuonna 1999 Nokia kehitti ensimmäisen puhelimen internet-selailua varten. Kyseessä olivat WAP-puhelimet. Seuraavana vaihe matkapuhelinten kehityskaaressa olivat GPRS-matkapuhelimet. Niitä seurasivat EGPRS:n eli EDGE:n myötä kamerapuhelimet, ja niistä alkoi pikkuhiljaa kehittyä multimediapuhelimia. 3G-verkko mahdollisti myös musiikin ja videoiden lataamisen. Älypuhelimet tulivat markkinoille vuonna 2013.

Kännykkä kaikkien etuoikeudeksi.

Matkapuhelinten yleistyttyä alkoi laitteiden muotoilu ja ominaisuudet erota toisistaan aiempaa enemmän. Peruspuhelimet olivat tarkoitettu pääasiassa soittamiseen. Halpa hinta mahdollisti puhelimien hankkimisen myös kehitysmaissa. Erilaisia edullisia malleja valmisti erityisesti Nokia. Matkapuhelimia, joissa lisäominaisuutena on digikamera, kutsutaan kamerapuhelimiksi. Multimediapuhelimiksi kutsuttiin aiemmin matkapuhelimia, joiden ominaisuutena on digitaalikamera, ja niille voi tallentaa musiikkia- tai videotiedostoja. 2010-luvun puolivälissä alkoi jo edullisemmatkin älypuhelimet olla varusteltuja erilaisilla multimediatoiminnoilla. Multimediapuhelin-nimitys onkin jäänyt vähitellen pois käytöstä, koska jopa perusmallit sisältävät nykyään kyseiset ominaisuudet.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *